Mörri-möykky

 Joonan ollessa pienenpieni niin kuunneltiin usein mörri-möykky laulua. Itseäni yksi kohta laulusta mietityttää " Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa,
:,: eipä se edes usko että Mörri-Möykky on totta". Tämä pistää ajattelemaan, että mihin monelta aikuiselta katoaa lapsenmielisyys iän myötä? Milloin elämästä on tullut niin totista?

 Jokaisella pitäisi olla edes vähän sitä lapsenmieltä, ei kaiken tarvitse olla aina niin vakavaa! Milloin olet viimeksi nauranut niin, että kyyneleet ovat valuneet? Tai milloin olet viimeksi tehnyt lumiukon, katsonut piirrettyjä?

 Tällä viikolla ollaan menossa perheen kanssa Touhutaloon, siellä saa Joona temmeltää ja ehkä sieltä löytyy lisää lapsenmielisyyttä myös aikuisille :)

"Mörri-möykky

Korpikuusen kannon alla on Mörri-möykyn kolo.
Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo.
Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo.
Tiu tau tiu tau tili tali tittan sirkat soittaa salolla.
:,: pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla. :,:

Syksyn tullen sieniä kasvaa karhunkankahalla.
:,: Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla. :,:
Tiu tau tiu tau.....

Ottaisin minä Mörri-Möykyn jos vain kiinni saisin
:,: pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin :,:
Tiu tau tiu tau.....

Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa,
:,: eipä se edes usko että Mörri-Möykky on totta. :,:
Tiu tau tiu tau..."