Ensimmäinen aamu tällä viikolla, kun saamme Joonan kanssa heräillä rauhassa ja ei ole kiire minnekään. Joona nukkuu vielä, yleensä herää kahdeksan aikoihin (välillä aikaisemminkin).
Äitiysloma/vanhempainvapaani lähenee loppua ja rehellisesti sanottuna odotan kauhulla paluuta työelämään. Miten ihmeessä kerkeän?! Nyt välillä jo tuntuu, että aika loppuu kesken. Mennä viiletetään Joonan kanssa paikasta toiseen. Pieni mies on ainakin tottunut olemaan vaikka missä, ykköskohde meillä on kyllä talli. Joona on monesti mukana ja yleensä nukkuu vaunuissa tai sitten katselee kun puuhailen. Välillä käydään ruokatauolla (Joonalla on aina eväät mukana) ja taas jatketaan puuhastelua.
Onneksi meillä on ihania ihmisiä, jotka voivat auttaa. Joonan täti sekä isovanhemmat hoitavat mielellään, eno ei vielä ole kovin innostunut ;) Tarkoitus onkin nyt kun lähden töihin, että voitaisin isin kanssa hoitaa Joonan kotona, sukulaisten avulla eli päivähoitoon vieminen ei vielä ole ajankohtaista. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että itse olen sitten ilta/viikonloppu töissä. Mutta näin aloitetaan ja katsotaan miltä tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti